Sitä on marraskuu. Nimen alku marras- on viitannut kuolleisiin ja henkiin mutta myös kasveihin, jotka tähän vuodenaikaan tulevat "martaiksi" eli kuolevat kylmyyden vuoksi. (Lähde: kulttuurin vuosikello) Kuolema on perinteisesti ollut läsnä myös marraskuun juhlapäivissä. Ajatellaanpa vaikka Pyhäinpäivää ja sen hieman kepeämpää versiota Halloweenia tai Svenska dagen - ruotsalaisuuden päivää 6.11., joka paitsi juhlistaa ruotsinkielisten suomalaisten oikeutta käyttää äidinkieltään Suomessa, myös muistuttaa meitä kuningas Kustaa Adolfin kaatumisesta 30-vuotisessa sodassa kymmenkunta sukupolvea taaksepäin. Isänpäivä on työpaikan pikkujoulujen lisäksi ainoita valoisampia juhlia tässä synkkien vesien kuussa. Usein marraskuussa ikävät asiat kärjistyvät, kun mieli laahaa maassa. Mistä saisi voimia ja positiivista poljentoa piiputtavaan moottoriin?
Vai tarvitseeko sitä aina olla niin tarmokas ja energinen? Ehkä marraskuu on hyvää aikaa rauhoittua ennen joulun hulinaa. Stressaantuneelle ihmiselle tekee hyvää vetäytyä sohvan nurkkaan viltin alle suklaalevyn kanssa lukemaan kirjaa (mikä olisi tietysti se "sivistyneempi" ja kehittävämpi vaihtoehto) tai katsomaan suoratoistopalvelusta lempisarjaa kaikessa rauhassa. Sytytetään kynttilöitä ja lisävaloja, ollaan yhdessä perheen tai läheisten kanssa, kokataan hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä. Niin ja käydään niissä pikkujouluissa nollaamassa tilanne yhden viikonlopun aikana kukin tyylillään. Isänpäivänä ollaan isälle erityisen kilttejä ja muistetaan edesmenneitä isiä ja ukkeja. Pyhäinpäivänä viedään haudalle kynttilä aikaisempien sukupolvien muistoksi ja tuomaan valoa pimeyteen. Lasten kanssa ajattelin vielä askarrella jotain Halloween-juttuja. Askartelu ja käsityöt ovat hyvä tapa rentoutua ja mainiota vastapainoa aivotyölle.
Tässäpä mietteitäni tällä kertaa. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti