perjantai 2. marraskuuta 2018

Marraskuun marinaa

Näin taas otimme harppauksen kohti vuoden pimeintä aikaa: astuimme marraskuun puolelle. Viime viikolla pakkasta, tällä viikolla taasen leutoa ja sumuista. Pimeää on kun aamulla herää ja pimeää kun saapuu töistä kotiin. Tekisi mieli ryhtyä talviunille ja herätä vasta kun kevään ensimmäiset leskenlehdet puskevat lumihangen läpi: ottaa Muumeista mallia.  

Sitä on marraskuu. Nimen alku marras- on viitannut kuolleisiin ja henkiin mutta myös kasveihin, jotka tähän vuodenaikaan tulevat "martaiksi" eli kuolevat kylmyyden vuoksi. (Lähde: kulttuurin vuosikello) Kuolema on perinteisesti ollut läsnä myös marraskuun juhlapäivissä. Ajatellaanpa vaikka Pyhäinpäivää ja sen hieman kepeämpää versiota Halloweenia tai Svenska dagen - ruotsalaisuuden päivää 6.11., joka paitsi juhlistaa ruotsinkielisten suomalaisten oikeutta käyttää äidinkieltään Suomessa, myös muistuttaa meitä kuningas Kustaa Adolfin kaatumisesta 30-vuotisessa sodassa kymmenkunta sukupolvea taaksepäin. Isänpäivä on työpaikan pikkujoulujen lisäksi ainoita valoisampia juhlia tässä synkkien vesien kuussa. Usein marraskuussa ikävät asiat kärjistyvät, kun mieli laahaa maassa. Mistä saisi voimia ja positiivista poljentoa piiputtavaan moottoriin?

Vai tarvitseeko sitä aina olla niin tarmokas ja energinen? Ehkä marraskuu on hyvää aikaa rauhoittua ennen joulun hulinaa. Stressaantuneelle ihmiselle tekee hyvää vetäytyä sohvan nurkkaan viltin alle suklaalevyn kanssa lukemaan kirjaa (mikä olisi tietysti se "sivistyneempi" ja kehittävämpi vaihtoehto) tai katsomaan suoratoistopalvelusta lempisarjaa kaikessa rauhassa. Sytytetään kynttilöitä ja lisävaloja, ollaan yhdessä perheen tai läheisten kanssa, kokataan hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä. Niin ja käydään niissä pikkujouluissa nollaamassa tilanne yhden viikonlopun aikana kukin tyylillään. Isänpäivänä ollaan isälle erityisen kilttejä ja muistetaan edesmenneitä isiä ja ukkeja. Pyhäinpäivänä viedään haudalle kynttilä aikaisempien sukupolvien muistoksi ja tuomaan valoa pimeyteen. Lasten kanssa ajattelin vielä askarrella jotain Halloween-juttuja. Askartelu ja käsityöt ovat hyvä tapa rentoutua ja mainiota vastapainoa aivotyölle. 

Tässäpä mietteitäni tällä kertaa. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille! 





torstai 6. syyskuuta 2018

Syyskuun mietteitä


Lukukausi on pyörähtänyt työn touhussa käyntiin.
Ensimmäinen koeviikkokin häämöttää jo viikon päässä. Miten tämä aika meneekin niin nopeasti?

Abiturienttien kanssa on ollut mielenkiintoista työskennellä ja harjoitella ylioppilaskoetehtäviä ja kerrata kieliopin sääntöjä ruotsin kielessä. Mikä ehkä on yllättänyt, on se, kuinka huolettomasti monet suhtautuvat tuleviin yo-kirjoituksiin. Nuoruuden innolla ja tuurilla mennään koettamaan kepillä jäätä. Kun luetaan vanhoja yo-tekstejä, ehkä yksi neljäsosa keskittyy kunnolla tekstien lukemiseen tunnilla. Kolme neljäsosaa haaveilee jostakin muusta, näprää puhelintaan tai surffaa muilla sivustoilla (jos harjoittelevat tehtäviä netissä).Itse muistelen aikaa, jolloin kirjoitettiin neljä pakollista ainetta ja muutama vielä päälle samana keväänä. Lukulomalla ei tarvinnut miettiä, mitä vapaalla tekisi. Kaikki ylimääräiset harrastukset ja menot karsittiin minimiin. Nyt voi olla, että joku nuori lähtee viikon perhelomalle kesken jakson!

Tämän päivän abiturienteille ylimääräistä stressiä aiheuttavat varmasti tekniset laitteet, joiden käyttöön ylioppilaskirjoituksissakin on menty. Silti kun juuri äsken kyselin heiltä, oliko kaikki selvää ja olivatko kaikki tutustuneet ohjeistoon ja varmistaneet osaamisensa, aika moni vaikutti vielä epävarmalta. Tekniikkahan voi tunnetusti pettää, kynä ja pyyhekumi harvemmin. Mutta onneksi meillä on varalaitteita, joiden avulla mahdollisista ongelmista selvitään. Pahinta olisi, jos kaataisi kahvit tietokoneen näppäimistölle.

Ensimmäisessä jaksossa olen saanut opettaa sekä abiturientteja että lukiopolkunsa vasta aloittaneita ykkösiä. Heidän kanssaan olen pannut merkille, kuinka vähän ruotsia he ovat tähän mennessä omaksuneet, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Myös vieraan kielen tai edes oman äidinkielen hahmottaminen on monelle vaikeaa. On lukihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia jne. Ei ymmärretä verbin eri aikamuotojen eroja - ei suomeksi eikä sitten vaikka toisella kotimaisella. Teoriassa osataan taivuttaa vaikka flyga-verbi, mutta jos pitää kirjoittaa "Hän lensi Tokioon viime perjantaina." -(Han flög till Tokio i fredags"), valitsee suurin osa väärän aikamuodon imperfektin sijaan.

Suullinen kielitaito on yhä suuremmassa osassa kielten opiskelua myös lukiossa. Tai en tiedä peruskoulusta. Nimittäin ensivaikutelmani uusista ykkösistä on, että suullista kielitaitoa (ääntäminen ja kommunikointi) ei ole kovin paljon treenattu aiemmin. Kuitenkin totta on, että etenkin kielen opiskelun alkuvaiheessa on äärimmäisen tärkeää opettaa oikea ääntäminen ja perustervehdykset ja fraasit sujuviksi. Ääntämisvirheitä on aina vaikeampi kitkeä pois, mitä pidemmälle mennään.
Peruskoulussa tunteja menee moneen turhaan höpötykseen, sananmukaisesti. On käytösongelmia, jylläävät murkkuhormonit ja pakkoruotsi. Ah, mikä ihana yhdistelmä. Mutta silti olen sitä mieltä, että heitä, jotka selkeästi suuntautuvat lukioon ja joilla siintää mielessä vaikkapa lääkärin, insinöörin, opettajan tai vaikkapa kaupallisen alan opinnot, pitäisi tukea ja kannustaa enemmän siinä monitasoisessa heterogeenisessa luokassa, millaisia peruskoulun luokat monesti ovat. Taitotasot takaisin peruskouluun kaiken digihömpötyksen ja päähän silittelyn sijalle!

Tällaisin miettein pusketaan eteenpäin ja leivotaan näistä uusistakin lukiolaisista ylioppilaita ja suvaitsevaisia sivistyneitä maailmankansalaisia.






keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Nordplus-matka Motalaan 12.11.-18.11.2017


Platengymnasiet i Motala
Birgittalaisnunna Vadstenan luostarissa
Lukiossamme alkoi tänä syksynä uusi Nordplus-projekti ruotsalaisen Platengymnasiet-lukion kanssa. Tavoitteena on kahden projektivuoden aikana paitsi tutustua naapurimaamme nuoriin, myös oppia maidemme historiasta, mitä yhteiskunnallisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä ja eroja maidemme väliltä löytyy viimeisen reilun sadan vuoden ajalta. Projektin myötä toiveena on myös saada ruotsin kielen opiskeluun nostetta ja mielenkiintoa lisää, mikä hyödyttäisi koko koulua. Oman mielenkiintoisen lisänsä tähän projektiin tuo se, että Motalan maalaiskunta Aska on ollut Iisalmen maalaiskunnan nk. kummikunta vielä muutama vuosikymmen takaperin. Kuntaliitosten ja muutosten myötä tämä yhteistyö on pikku hiljaa hiipunut. Tapasimme Pohjola-Nordenin ja kummikuntatoiminnan veteraanin Bertil Norresjön myös moneen otteeseen. Hän oli mukana ryhnätöissä ja Vadstenassa ja luonnollisesti hyvin ilahtunut uudesta yhteistyöstä kaupunkiemme välillä.

Lähdimme matkaan sunnuntaina 12.11. linja-autolla Kuopioon ja sieltä lentäen Helsingin kautta edelleen Tukholmaan. Arlandassa meitä oli vastassa projektin koordinaattori Ludmila Öster Platengymnasietista tilausbussin kera. Ajelimme pimenevässä marraskuun illassa nopean McDonald´s -pysähdyksen jälkeen kolmisen tuntia Vätternin rannalle Motalaan. Jo aiemmin samalla viikolla projektin 15 opiskelijaa oli meilaillut ja jutellut tulevien isäntäperheidensä kanssa, ja jännitys oli suuri kun saavuimme lukion parkkipaikalle. Nuoret löysivät perheensä ja juttu alkoi heti luistaa. Moni jännitti kielitaitoaan, mutta svengelskalla ja eräässä perheessä myös suomen kielellä pärjäsi mainiosti. (Suomen kieli on monissa Ruotsin kaupungeissa "virallinen" asiointikieli, niin myös Motalassa, jossa on paljon ensimmäisen ja toisen-kolmannen sukupolven suomalaisia. Perinteisesti teollisuuskaupungit ja –seudut ovat houkutelleet satoja tuhansia suomalaisia työn perässä sotien jälkeen Ruotsiin )
Vadstenan linna (Kustaa Vaasan rakennuttama)
Kouluviikon aikana opiskelijat olivat mukana isäntäoppilaidensa oppitunneilla, esimerkiksi englannin ja historian sekä yhteiskuntaopin tunneilla. Englannin tunteja veti suomeakin taitava Anita Majava, jolla oli rennon moderni mutta osaava ote luokkiinsa ja oppiaineeseensa. Opiskelijat pääsivät mm. tekemään omia animaatioita muovailuvahasta ja muusta rekvisiitasta iPadeilla. Loppuviikosta suomalaiset ja ruotsalaiset pohtivat sekaryhmissä Suomen ja Ruotsin erityispiirteitä ja historian vaiheita. Ja jotta jaksaa opiskella ja olla aktiivinen, täytyy ruokahuollon myös pelata. Sekä opettajat että opiskelijat saivat ruokailla koulussa, mikä oli tosi hyvä asia. Ruoka oli monipuolista ja maittavaa.
Pojat synagogassa (ei ilman päähinettä) 
Paitsi koulun arkeen saimme tutustua myös Motalan ja lähialueen historiaan: metalli- ja telakkateollisuuteen historiallisessa miljöössä, Göta kanavan rakentamisen vaiheisiin sekä naapurikunnan Vadstenan historialliseen linnaan ja nunnaluostariin. Yksi viikon kohokohdista oli myös päiväretki Tukholmaan, jossa saimme käydä tutustumassa synagoogaan paikallisen herttaisen opasrouvan johdolla sekä vierailu Ruotsin eduskuntaan "Sveriges Riksdag", jossa meille esiteltiin paitsi rakennusta, myös Ruotsin yhteiskuntaa ja hallintoa. Ruokailimme kansainväliseen tyyliin libanonilaisessa ravintolassa, joka oli joillekin vallan eksoottinen kokemus. Tukholmassa jäi vielä pari tuntia aikaa shoppailuun ja kahvitteluun ennen paluuta takaisin Motalaan.
Projekti jatkuu tästä eteenpäin verkossa ja seuraavaa vierailua, Motalan projektiporukan Iisalmen vierailua, valmistellessa.
Meikäläisiä kansallisarkistossa



maanantai 6. marraskuuta 2017

Näin ruotsalaisuuden päivänä 6.11. on hyvä muistuttaa meitä enemmistösuomalaisia siitä, miksi maamme on virallisesti kaksikielinen ja mitä se merkitsee meidän yhteiskunnallemme.

Ruotsalaisuuden päivää - Svenska dagen - on vietetty vuodesta 1908 lähtien. Päiväksi on valikoitunut Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä 6.11. Kuningas kuoli Luzernin taistelussa 30-vuotisessa sodassa 1632. Liputuspäivänä 6.11. on ollut liki neljäkymmenen vuoden ajan (v:sta 1979 lähtien).

”Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv ljud högt, ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land! ”  (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/25/ruotsalaisuuden-paiva-611)

Edellä ote laulusta "Modersmålets sång", joka kuuluu olelllisena osana päivän juhlintaan kuten yleinen liputus ja erilaiset kulttuuritapahtumat. Päivän tarkoituksena on vahvistaa ruotsinkielisen kansanosamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomi kuului yli viidensadan vuoden ajan Ruotsin valtakuntaan, mikä on jättänyt meille jälkipolville paitsi monipuolista ja arvokasta kulttuuriperintöä, myös rikkauden eikä riivauksen - ruotsin kielen ja sen opetuksen ja oikeuden oppia sitä peruskouluissa ja jatko-opinnoissa.

Ruotsia ja nimenomaan suomenruotsia puhuu äidinkielenään noin 300 000 suomalaista,  joille on perustuslakiin kirjattu oikeus hoitaa asioitaan omalla kielellään esim. virastoissa ja sairaaloissa. Ajankohtaiseksi tämän teeman tekee muun muassa parhaillaan menossa oevan SOTE-farssin maakunta- ja muut vähemmän älykkäät uudistukset, joita kaavaillaan sillä verukkeella, että saadaan säästöjä.. Eri asia sitten, mihin nämä kaikki säästetyt eurot valuvat. 

Joka tapauksesa esim. Vaasan aluesairaalassa ollaan huolissaan siitä, toteutuuko ruotsinkielisellä seudulla kansalaisten oikeudet saada hoitoa äidinkielellään. Tämä pitää ehdottomasti turvata jo kansalaisoikeuksien ja tasa-arvon sekä yhdenmukaisuuden nimissä. 

Suomenruotsalaisesta kulttuurista voisimme me suomenkielisetkin ottaa oppia: Esimerkiksi että ei kannata suhtautua kaikkeen niin ryppyotsaisesti. Huumori ja hymy eivät maksa mitään. Yhteisössä on voimaa, sivistys ja hyvät suhteet Pohjoismaihin ovat Suomelle edelleen tärkeitä. Ja yksi avain sekä naapurimaan Ruotsin että muiden pohjoismaiden ymmärtämiseen on ruotsin kieli, jota onneksi edelleen kouluissamme opetetaan ja saadaan oppia. 

Skål på svenska dagen och svenska språket!



maanantai 4. syyskuuta 2017

Hyvää alkanutta syksyä ja uutta lukuvuotta 2017-2018!

-Iisalmen lyseo on lomaillut ja palannut takaisin koulunpenkille. Uusi lukuvuosi on jo täydessä vauhdissa.

-Pihlajanmarjat ja puolukat kypsyvät ja viimeisiä mustikoita saa vielä poimia metsistä.

-Luonto, lähiympäristö, kestävä kehitys, kotikansainvälisyys, oman ja vieraiden kulttuurien tunteminen sekä suvaitsevaisuus ja tasa-arvo. Siinä joitakin avainsanoja globaalikasvatukseen, josta tulee yksi tämän vuoden painopisteistä perinteisen oppiainekohtaisen opetuksen rinnalle. Opetussuunnitelman päivityksen myötä koulujen tulisi yhä tiiviimmin verkostoitua, tehdä yhteistyötä sekä lähialueilla että oman maan rajojen ulkopuolella. Siinäpä haastetta meille opettajille ja myös oppilaille!

Tällä viikolla vietetään jälleen kansainvälistä lukutaitopäivää 8.9. Lukutaito lasketaan kuuluvaksi ihmisoikeuksiin, sillä se on taito, jonka puuttuminen hidastaa yksilön kehitystä, kouluttautumista ja ylipäänsä elämässä selviämistä. Maailmassa yhä joka viides aikuinen on lukutaidoton, ja kehitysmaissa etenkin valtaosa naisista.

Lukutaitopäivää vietetäänkin 8. syyskuuta siksi, että kansainvälinen yhteisö muistaisi lukutaidon merkityksen ja ymmärtäisi kuinka suurta epätasa-arvoa lukutaidottomuus aiheuttaa. (Lähde: YK-liitto).


tiistai 2. toukokuuta 2017

Lyseo vapputunnelmissa pe 28.4.2017




Opiskelijakunnan tytöt olivat leiponeet itse munkkeja! 

Perjantaina 28.4. otettiin varaslähtö vappuun. Opiskelijakunta oli suunnitellut monipuolista ohjelmaa ensimmäiselle tunnille koulun alasaliin. Musiikista vastasi lyseon oma bändi, ja koristeluista, tarjoilusta sekä muusta ohjelmasta lyseon opiskelijakunta. 


Lämminhenkistä vapputunnelmaa luotiin koleaan kevätsä

Lyseon taitavat muusikot opettaja Otto Aminoffin johdolla
Mukavan vapputunnelman lomassa kerrottiin Unicefista ja sen toiminnasta. Siihen liittyen pidettiin Kahoot-kysely, jonka kaksi parasta tiimiä palkittiin makeisilla. Lyseo osallistui Unicefin valtakunnalliseen Jano-päivään, jossa kerättiin rahaa Etelä-Sudanin, Nigerian, Somalian ja Jemenin vesipulasta kärsiville lapsille.




Käytävässä myytiin munkkeja ja juotavaa, ja samalla saattoi sujauttaa kolikon tai setelin Unicefin keräyslippaaseen. Unicefin lapsille kertyi rahaa ihan kiitettävästi: reilut 150 euroa! Hyvä me!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Huhtikuun huminaa

Huhtikuusta sanottua:

"Huhtikuusta puoli suksin, puoli venehin"
(Kuopion mlk)

"Jos huhtikuuslla tarkenee paitahihasillaan, niin heinäkuussa tarvitsee kintaat"
(-Honkajoki)

"Ei hullukaan huhtikuulla kylvä"
(-Mouhijärvi)

(Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto)


Huhtikuussa vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää 9.4. Sekä mm. Romanien päivää (8.4.) ja Maailman kirjan päivää 23.4.


Otan kiinni tästä viimeksi mainitusta teemapäivästä. Lukeminen ja lukutaito ovat meille suomalaisille tärkeä asia ja ajanviete - ainakin olleet. Lukukeskus on koonnut eri tutkimuksista 10 + 1 faktaa suomalaisten lukutaidosta ja suhtautumisesta lukemiseen vuodelta 2015:
(http://www.lukuviikko.fi/10-faktaa-lukemisesta/)


1. Suomalaiset ovat lukukansaa - vielä
2. Hyvä lukutaito on kansakunnan menestystekijä
3. Nuorten lukutaito lipsuu maailman huipulta
4. Huippulukijat hupenevat, vaikeuksissa joka kymmenes!
5. Lukutaidon taso ja tasa-arvo voidaan yhdistää
6. Poikien lukutaito jää rajusti jälkeen tyttöjen tasosta !
7. Luottamus lukutaitoon luodaan kotona!
8. Perheen lukuleikki kasvattaa lapsesta lukijan
9. Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistoimia
10. Ruotsin kielen asema vaikuttaa suomen ruotsinkielisten lukutaitoon 
Kohta 11 kuuluu: Miten saan nuoren tarttumaan kirjaan? - Siinäpä tuhannen taalan kysymys!

Tästä listasta herää useitakin ajatuksia ja muitakin kysymksiä, kuten miksi nuorten lukutaito on rapistumassa? Itse ajattelisin, että digi- ja someaika vie energiaa ja halua lukea kirjoja, joihin pitää keskittyä ajatuksen kanssa. 2000-luvun lapset ja nuoret ovat tottuneet lyhytjännitteiseen, sirpaleiseen tietoon ja nopeaan tiedonhankintaan. Kirjan lukeminen voi tuntua pitkäveteiseltä ja ei-palkitsevalta. Mutta silti siihen pitäisi pyrkiä ja kannustaa lapsia lukemaan monenlaista kirjallisuutta: sarjakuvia, romaaneja, tietoteoksia! Aivot tarvitsevat pitkäkestoisia virikkeitä, pohtimista ja mielikuvituksen käyttöä. Mitä tapahtuu tieteelle, tekniikan edistysaskelille, jos maailman etevin tietokone -  ihmisaivot  -surkastuvat? Edelleenkin tarvitaan luovia, älyään käyttäviä ihmisiä, jotta löydettäisiin ratkaisuja aina vain suurempiin globaalisiin ongelmiin.

Toisekseen haluan nostaa esiin kohdat 7 ja 8. Jostain muistan lukeneeni, että lapsen luku- ja koulumenestykseeen vaikuttaa paljon enemmän kotoa löytyvien kirjojen kuin pihalla seisovien autojen määrä. Lapsille pitää lukea ääneen, jotta he oppisivat kirjojen ja lukemisen merkityksen. Lapsi, jolle on luettu paljon, osaa käyttää sanan miekkaa nyrkkien sijaan erilaisissa ongelmatilanteissa.

Jörn Donneria (suomenruotsalainen kirjailija, ohjaaja, kulttuuripersoona, jos joku ei tiedä) siteeraten: "Lukeminen kannattaa aina"