Globaalia pohdintaa

Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys kouluissa

Ajatuksia ja pohdintaa

Osallistun parhaillaan Plan Internationalin järjestämään verkkokoulutukseen, jonka teemana on kestävän kehityksen toimintakulttuurin kehittäminen ja edistäminen työyhteisössä. Koulujen tehtävä on paitsi välittää tietoa ja opettaa lapset ja nuoret hankkimaan oikeaa tietoa ja ymmärtämään kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita myös tehdä yhdessä asioita ja toimia oikeudenmukaisen ja elinvoimaisen maapallon hyväksi.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet Agenda2030-ohjelmassa ovat hyvä runko kaikelle ihmisen toiminnalle kaikkialla maailmassa. Videolla esiteltiin edistysaskeleita, joita on tehty eri puolilla maapalloa. Mainitsen muutaman konkreettisen esimerkin, jotka osoittavat, että pienilläkin yksilötason teoilla on vaikutusta. Parhaassa tapauksessa ne aiheuttavat ketjureaktion, joka muuttaa lopulta koko maailmaa. Tuorein esimerkki on ruotsalainen nuori koulutyttö Greta Thunberg, joka on osoittanut rohkeutensa uhmaamalla maailman päättäjiä, joilta monelta vielä ymmärrys maapallon tilasta ja Agenda2030-tavoitteista puuttuu. Hän uskaltaa puhua ja haastaa aikuiset ilmastotekoihin. Hän on nuorten äänitorvi, jonka jyly toivottavasti kantaa kauaksi ja innostaa muutkin osoittamaan mieltään rohkeasti ilmaston puolesta sanoista tekoihin. 

Videolla https://www.youtube.com/watch?v=MqWE6pwwbO0 esiteltiin muutama kansalaisteko, jotka ovat edesauttaneet kestävää kehitystä ja oikeudenmukaisuutta ensin paikallistasolla ja edelleen laajemmassa mittakaavassa. Afrikassa havahduttiin muovijätteeseen ja onnistuttiin kampanjoimalla ja siivoustalkoilla puhdistamaan ympäristöä ja vähentämään muovipussien käyttöä. Bostonissa lähiönuoret perustivat viljelypalstan betonikaupunginosaan ja alkoivat viljellä luomuruokaa ensin yksityisille ja edelleen lähistön yrityksille. Pakolaisleirillä alettiin kampanjoida lapsiavioliittoja vastaan ja painostaa vanhempia laittamaan tytöt kouluun. Tyttöjen ja naisten kouluttamisella on suuri merkitys yleiseen hyvinvointiin ja yhteiskuntaan.

Kaikesta tästä paistaa kannustaminen yhdessä tekemiseen. Meillä on yhteinen maapallo, toista ei ole ainakaan ihan heti tiedossa. Meidän on yhdessä ponnisteltava kodeissa, kouluissa, kaupungeissa, valtioissa ja kansainyhteisöissä, jotta Agenda2030 tavoitteet saavutetaan. Muuten me olemme epäonnistuneet turvaamaan hyvän elämän edellytykset tuleville sukupolville ja sitä emme voi antaa itsellemme anteeksi!

Jokainen voi tehdä ja keksiä jotain, osallistua kampanjoihin, allekirjoittaa vetoomuksia Amazonin metsäpalojen pysäyttämiseksi, raharikkaiden painostamiseksi, ihmisoikeuksien puolesta jne. 

Helppoa se ei ole, mutta emme saa luovuttaa. Koulutasolla voi törmätä esimiehen nihkeyteen, kollegoiden välinpitämättömyyteen, nuorten ja myös aikuisten kertakäyttökulttuurin ja materian ihannointiin. Onko mietitty oikeasti, miten paljon digitalisaatio kuormittaa luonnonvaroja? Kännyköiden ja läppäreiden komponentit louhitaan usein koskemattomista erämaista. Kehitysmaiden lapset käsittelevät teollisuusmaiden digijätteet paljain käsin kotipihansa takana olevalla kaatopaikalla. Oliko paperi ja kynä –kulttuuri kuitenkaan niin luontoa kuormittavaa kuin valtavasti sähköä vaativa paljon ja liikaa hehkutettu digiloikka? Mitä seurauksia on älypuhelinten säteilyllä, 5G-verkolla hyönteisiin ja edelleen meihin ihmisiin? Onko lypsykarjatilan isäntä kuitenkaan se suurin syyllinen tässä ilmastokriisissä vai pitäisikö osoittaa enemmän sormella vaateteollisuutta ja lentomatkustusta ja yleistä kulutushysteriaa ja materian ihannointia!? Talouskasvu, kirosana! Onko pakko aina kasvaa, eikö +/-nolla riittäisi vaikka hetkeksi, että saadaan tämä ylikuumentunut maapallo hiukan jäähtymään?! Onko pakko päästä kaksi kertaa vuodessa etelään, onko oikeasti ihmisoikeus, että lapsi  aina saa uuden tonnin Iphonen juuri kadottamansa tai rikkomansa tilalle eikä tarvitse tehdä mitään sen ansaitakseen? Opetammeko uudet sukupolvet saamaan liian paljon liian helposti? Eikö sekin ole väärään suuntaan kasvattamista, haitallista ilmastolle ja elämän ja luonnon kunniottamiselle? 

Onko kasvissyönti kuitenkaan niin ekoteko, jos eksoottiset hedelmät kuljetetaan maapallon toiselta puolelta lentokoneilla meidän lähimarkettiimme? Mitä jos on allerginen pähkinöille, pavuille, heinäsirkoille jne.? Syyllistäminen ja liika vastakkainasettelu synnyttää vain vihaa ja vihapuhetta. Ihmisten tulisi säilyttää keskusteluyhteys ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen, puhaltaa yhteen hiileen, vaikka kaikki eivät olisikaan ihan samalla aaltopituudella joka asiassa. Meillä Suomessa puuttuu kotien ja koulujen toimintakulttureista usein terve väittelytaito, argumentointi ja kyseenalaistaminen, asioiden pohdinta ja oikeiden järkevien faktaan perustuvien mielipiteiden esittäminen. Ketään ei kiinnosta, kaikki on "ihan sama", mutta kun ei ole! On esimerkiksi ihan oikein esittää huolensa ympäristön tilasta, mutta ei pidä syyllistää nuoria, jotka haluavat perustaa perheen ja hankkia lapsia! 

Vielä ensimmäisestä verkkokoulutustuokiosta jäi mieleen se, että ei riitä, että pidetään koulussa yksi teemapäivä tai teemaviikko, jolla ”taputellaan” tärkeät aihepiirit. Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys tulee näkyä oppilaitoksen arjessa jatkuvasti ja sitä tulee kehittää ja integroida entistä enemmän oppiaineisiin ja koulun toimintakulttuuriin. Odotan innolla seuraavaa koulutustuokiota.

Alkusyksyn turinoita

Tervehdys pitkästä aikaa!

Lähden liikkeelle tällä kertaa blogissani YK:n teemapäivistä, jotka osuvat syys- lokakuulle.
Unesco-kouluverkostoon kuuluvien koulujen, kuten Iisalmen lyseon, tulisi erityisesti huomioida kansainväliset teemapäivät.

Viime sunnuntaina 8.9. vietettiin Unescon kansainvälistä lukutaidon päivää. Myös meillä Suomessa lehdistö (HS/HBL)  nosti asian tapetille, mikä on mielestäni hyvä asia. On karua faktaa, että Suomessa lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän kaunokirjallisuutta tai ylipäänsä mitään kirjoja. Kirjastokäynnit ovat vähentyneet, ja tulipa tänä vuonna vastaan eräs lukion ykkösluokkalainen joka ei edes omista kirjastokorttia!





Miksi sitten pitäisi lukea, kysyy moni "diginatiivi" nostaen älylaitteen sinisestä valosta ärtyneet silmänsä. Sehän on niin tylsää ja turhaa. Kaiken voi katsoa ja oppia katsomalla youtube-videoita. Nykyisen pirstaleisen ja nopean tiedonvälityksen aikana vaaditaan monilukutaitoa: täytyy osata lukea ja tulkita monenlaisia viestejä, käyttöohjeita, merkkikieltä ja erottaa väärät uutiset oikeista. Kielitaito, sanavarasto ja tekstin ymmärtäminen ei kehity pelkkiä snapchat-viestejä lukemalla ja emojeita naputtelemalla. Ja jotta voi ymmärtää historiaa, nykyaikaa, yhteiskuntaa, täytyy olla perillä käsitteistä ja hallita oman äidinkielen vivahteet. Esseiden kirjoittamisessa tarvitaan laajaa sanavarastoa. Myös vieraissa kielissä lukutaidon köyhtyminen näkyy. Yleissivistys kaventuu ja sitä kautta ymmärrys maailmasta ja yhteiskunnasta vaikeutuu.

Lukemisen alkuun voi yrittää päästä lainaamalla kirjastosta jonkin kirjan, jonka aihepiiri kiinnostaa. Jos vaikka on kiinnostunut koirista, voi käydä etsimässä koirien kasvatukseen liittyvän teoksen tai jos jännitys ja rikokset kiehtovat, voi aloittaa jostain helppolukuisesta dekkarista.

Syyskuun 15. päivä vietetään kansainvälistä demokratian pävää "International Day of Democracy". Demokratian kulmakiviä ovat jokaisen henkilön mahdollisuus ilmaista vapaasti oma mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hankalaa, jos ei ole kiinnostunut yleismaailmallisista asioista ja syy-seuraus-suhteista. Näitä oppii lukemalla, kuuntelemalla, kyselemällä ja kyseenalaistamalla. Demokratia-käsitteeseenkin voi suhtautua kriittisesti, nimittäin onko kyseessä aito demokratia, jos ei esimerkiksi saa äänestää haluamaansa ehdokasta, vaan täytyy äänestää vaalipiirin mukaan. Myöskin jos puolueen sisällä on eri mieltä jostain tärkeästä kysymyksestä, esim. ydinvoiman lisäämisestä, harva poliitikko uskaltaa asettua ryhmää vastaan ja esittää eriävää mielipidettään. Onko puoluekuri demokratiaa? Onko demokratiaa se, että vaaleissa eniten ääniä saanut ei voitakaan, vaan voiton vie huonompi kandidaatti (Trump ja Amerikka)? Onko demokratiaa, että Britanniassa ei järjestetä uutta kansanäänestystä Brexit-erosta, vaikka sille selkeästi olisi tilausta? Kansalaiset ovat vasta alkaneet  tajuta, mihin ovat ryhtyneet. Eikö junanvaunuja voikaan pysäyttää hätäjarrulla? Oikeudenmukaisessa demokratiassa kansalta kysyttäisiin, halutaanko tänne lisää itävetoista ydinvoimaa? Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Joskus tulee olo, että ei voi vaikuttaa asioihin. Ne ovat niin suuria ja vaikeita käsittää. Mutta yksilökin voi vaikuttaa, saada muita ihmisiä mukaan ja syntyy lumipalloefekti. Esimerkkinä ruotsalainen nuori ympäristöaktivisti, vasta koululainen Greta Thunberg. Hänestä voimme ottaa mallia. Rohkaisen muitakin ikään katsomatta ilmaisemaan mielipiteensä tärkeiden asioiden puolesta. Tässä nopeiden käännösten somemaailmassa on tunne, että kaikki on luvallista, kaikkea saa sanoa ja huutaa julki eri foorumeissa, mikä ei ole sivistyneen ihmisen ja kansakunnan merkki. Mutta oikeista asioista, tärkeistä asioista pitää ja voi sanoa mielipiteensä. Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, asui sitten demokraattisessa tai jonkin ydinasevaltion diktaattorin hallitsemassa maassa. YK:n yleiskokous on julistanut syyskuun 15. päivän kansainväliseksi demokratiapäiväksi vuonna 2007 muistuttamaan maailman päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä.

Vielä loppuun syyskuun 11. päivän 2001 WTC-iskuja muistaen. Eletään ihmisiksi, puhutaan toisillemme ja otetaan kantaa hyviin asioihin ja hyvien asioiden puolesta!