Marraskuun marinaa

Näin taas otimme harppauksen kohti vuoden pimeintä aikaa: astuimme marraskuun puolelle. Viime viikolla pakkasta, tällä viikolla taasen leutoa ja sumuista. Pimeää on kun aamulla herää ja pimeää kun saapuu töistä kotiin. Tekisi mieli ryhtyä talviunille ja herätä vasta kun kevään ensimmäiset leskenlehdet puskevat lumihangen läpi: ottaa Muumeista mallia.  

Sitä on marraskuu. Nimen alku marras- on viitannut kuolleisiin ja henkiin mutta myös kasveihin, jotka tähän vuodenaikaan tulevat "martaiksi" eli kuolevat kylmyyden vuoksi. (Lähde: kulttuurin vuosikello) Kuolema on perinteisesti ollut läsnä myös marraskuun juhlapäivissä. Ajatellaanpa vaikka Pyhäinpäivää ja sen hieman kepeämpää versiota Halloweenia tai Svenska dagen - ruotsalaisuuden päivää 6.11., joka paitsi juhlistaa ruotsinkielisten suomalaisten oikeutta käyttää äidinkieltään Suomessa, myös muistuttaa meitä kuningas Kustaa Adolfin kaatumisesta 30-vuotisessa sodassa kymmenkunta sukupolvea taaksepäin. Isänpäivä on työpaikan pikkujoulujen lisäksi ainoita valoisampia juhlia tässä synkkien vesien kuussa. Usein marraskuussa ikävät asiat kärjistyvät, kun mieli laahaa maassa. Mistä saisi voimia ja positiivista poljentoa piiputtavaan moottoriin?

Vai tarvitseeko sitä aina olla niin tarmokas ja energinen? Ehkä marraskuu on hyvää aikaa rauhoittua ennen joulun hulinaa. Stressaantuneelle ihmiselle tekee hyvää vetäytyä sohvan nurkkaan viltin alle suklaalevyn kanssa lukemaan kirjaa (mikä olisi tietysti se "sivistyneempi" ja kehittävämpi vaihtoehto) tai katsomaan suoratoistopalvelusta lempisarjaa kaikessa rauhassa. Sytytetään kynttilöitä ja lisävaloja, ollaan yhdessä perheen tai läheisten kanssa, kokataan hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä. Niin ja käydään niissä pikkujouluissa nollaamassa tilanne yhden viikonlopun aikana kukin tyylillään. Isänpäivänä ollaan isälle erityisen kilttejä ja muistetaan edesmenneitä isiä ja ukkeja. Pyhäinpäivänä viedään haudalle kynttilä aikaisempien sukupolvien muistoksi ja tuomaan valoa pimeyteen. Lasten kanssa ajattelin vielä askarrella jotain Halloween-juttuja. Askartelu ja käsityöt ovat hyvä tapa rentoutua ja mainiota vastapainoa aivotyölle. 

Tässäpä mietteitäni tällä kertaa. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille! 

Syyskuun mietteitä

Lukukausi on pyörähtänyt työn touhussa käyntiin.
Ensimmäinen koeviikkokin häämöttää jo viikon päässä. Miten tämä aika meneekin niin nopeasti?

Abiturienttien kanssa on ollut mielenkiintoista työskennellä ja harjoitella ylioppilaskoetehtäviä ja kerrata kieliopin sääntöjä ruotsin kielessä. Mikä ehkä on yllättänyt, on se, kuinka huolettomasti monet suhtautuvat tuleviin yo-kirjoituksiin. Nuoruuden innolla ja tuurilla mennään koettamaan kepillä jäätä. Kun luetaan vanhoja yo-tekstejä, ehkä yksi neljäsosa keskittyy kunnolla tekstien lukemiseen tunnilla. Kolme neljäsosaa haaveilee jostakin muusta, näprää puhelintaan tai surffaa muilla sivustoilla (jos harjoittelevat tehtäviä netissä).Itse muistelen aikaa, jolloin kirjoitettiin neljä pakollista ainetta ja muutama vielä päälle samana keväänä. Lukulomalla ei tarvinnut miettiä, mitä vapaalla tekisi. Kaikki ylimääräiset harrastukset ja menot karsittiin minimiin. Nyt voi olla, että joku nuori lähtee viikon perhelomalle kesken jakson!

Tämän päivän abiturienteille ylimääräistä stressiä aiheuttavat varmasti tekniset laitteet, joiden käyttöön ylioppilaskirjoituksissakin on menty. Silti kun juuri äsken kyselin heiltä, oliko kaikki selvää ja olivatko kaikki tutustuneet ohjeistoon ja varmistaneet osaamisensa, aika moni vaikutti vielä epävarmalta. Tekniikkahan voi tunnetusti pettää, kynä ja pyyhekumi harvemmin. Mutta onneksi meillä on varalaitteita, joiden avulla mahdollisista ongelmista selvitään. Pahinta olisi, jos kaataisi kahvit tietokoneen näppäimistölle.

Ensimmäisessä jaksossa olen saanut opettaa sekä abiturientteja että lukiopolkunsa vasta aloittaneita ykkösiä. Heidän kanssaan olen pannut merkille, kuinka vähän ruotsia he ovat tähän mennessä omaksuneet, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Myös vieraan kielen tai edes oman äidinkielen hahmottaminen on monelle vaikeaa. On lukihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia jne. Ei ymmärretä verbin eri aikamuotojen eroja - ei suomeksi eikä sitten vaikka toisella kotimaisella. Teoriassa osataan taivuttaa vaikka flyga-verbi, mutta jos pitää kirjoittaa "Hän lensi Tokioon viime perjantaina." -(Han flög till Tokio i fredags"), valitsee suurin osa väärän aikamuodon imperfektin sijaan.

Suullinen kielitaito on yhä suuremmassa osassa kielten opiskelua myös lukiossa. Tai en tiedä peruskoulusta. Nimittäin ensivaikutelmani uusista ykkösistä on, että suullista kielitaitoa (ääntäminen ja kommunikointi) ei ole kovin paljon treenattu aiemmin. Kuitenkin totta on, että etenkin kielen opiskelun alkuvaiheessa on äärimmäisen tärkeää opettaa oikea ääntäminen ja perustervehdykset ja fraasit sujuviksi. Ääntämisvirheitä on aina vaikeampi kitkeä pois, mitä pidemmälle mennään.
Peruskoulussa tunteja menee moneen turhaan höpötykseen, sananmukaisesti. On käytösongelmia, jylläävät murkkuhormonit ja pakkoruotsi. Ah, mikä ihana yhdistelmä. Mutta silti olen sitä mieltä, että heitä, jotka selkeästi suuntautuvat lukioon ja joilla siintää mielessä vaikkapa lääkärin, insinöörin, opettajan tai vaikkapa kaupallisen alan opinnot, pitäisi tukea ja kannustaa enemmän siinä monitasoisessa heterogeenisessa luokassa, millaisia peruskoulun luokat monesti ovat. Taitotasot takaisin peruskouluun kaiken digihömpötyksen ja päähän silittelyn sijalle!

Tällaisin miettein pusketaan eteenpäin ja leivotaan näistä uusistakin lukiolaisista ylioppilaita ja suvaitsevaisia sivistyneitä maailmankansalaisia.

Nordplus-matka Motalaan 12.11.-18.11.2017

Platengymnasiet i Motala

Birgittalaisnunna Vadstenan luostarissa

Lukiossamme alkoi tänä syksynä uusi Nordplus-projekti ruotsalaisen Platengymnasiet-lukion kanssa. Tavoitteena on kahden projektivuoden aikana paitsi tutustua naapurimaamme nuoriin, myös oppia maidemme historiasta, mitä yhteiskunnallisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä ja eroja maidemme väliltä löytyy viimeisen reilun sadan vuoden ajalta. Projektin myötä toiveena on myös saada ruotsin kielen opiskeluun nostetta ja mielenkiintoa lisää, mikä hyödyttäisi koko koulua. Oman mielenkiintoisen lisänsä tähän projektiin tuo se, että Motalan maalaiskunta Aska on ollut Iisalmen maalaiskunnan nk. kummikunta vielä muutama vuosikymmen takaperin. Kuntaliitosten ja muutosten myötä tämä yhteistyö on pikku hiljaa hiipunut. Tapasimme Pohjola-Nordenin ja kummikuntatoiminnan veteraanin Bertil Norresjön myös moneen otteeseen. Hän oli mukana ryhnätöissä ja Vadstenassa ja luonnollisesti hyvin ilahtunut uudesta yhteistyöstä kaupunkiemme välillä.

Lähdimme matkaan sunnuntaina 12.11. linja-autolla Kuopioon ja sieltä lentäen Helsingin kautta edelleen Tukholmaan. Arlandassa meitä oli vastassa projektin koordinaattori Ludmila Öster Platengymnasietista tilausbussin kera. Ajelimme pimenevässä marraskuun illassa nopean McDonald´s -pysähdyksen jälkeen kolmisen tuntia Vätternin rannalle Motalaan. Jo aiemmin samalla viikolla projektin 15 opiskelijaa oli meilaillut ja jutellut tulevien isäntäperheidensä kanssa, ja jännitys oli suuri kun saavuimme lukion parkkipaikalle. Nuoret löysivät perheensä ja juttu alkoi heti luistaa. Moni jännitti kielitaitoaan, mutta svengelskalla ja eräässä perheessä myös suomen kielellä pärjäsi mainiosti. (Suomen kieli on monissa Ruotsin kaupungeissa "virallinen" asiointikieli, niin myös Motalassa, jossa on paljon ensimmäisen ja toisen-kolmannen sukupolven suomalaisia. Perinteisesti teollisuuskaupungit ja –seudut ovat houkutelleet satoja tuhansia suomalaisia työn perässä sotien jälkeen Ruotsiin )

Vadstenan linna (Kustaa Vaasan rakennuttama)

Kouluviikon aikana opiskelijat olivat mukana isäntäoppilaidensa oppitunneilla, esimerkiksi englannin ja historian sekä yhteiskuntaopin tunneilla. Englannin tunteja veti suomeakin taitava Anita Majava, jolla oli rennon moderni mutta osaava ote luokkiinsa ja oppiaineeseensa. Opiskelijat pääsivät mm. tekemään omia animaatioita muovailuvahasta ja muusta rekvisiitasta iPadeilla. Loppuviikosta suomalaiset ja ruotsalaiset pohtivat sekaryhmissä Suomen ja Ruotsin erityispiirteitä ja historian vaiheita. Ja jotta jaksaa opiskella ja olla aktiivinen, täytyy ruokahuollon myös pelata. Sekä opettajat että opiskelijat saivat ruokailla koulussa, mikä oli tosi hyvä asia. Ruoka oli monipuolista ja maittavaa.

Pojat synagogassa (ei ilman päähinettä) 

Paitsi koulun arkeen saimme tutustua myös Motalan ja lähialueen historiaan: metalli- ja telakkateollisuuteen historiallisessa miljöössä, Göta kanavan rakentamisen vaiheisiin sekä naapurikunnan Vadstenan historialliseen linnaan ja nunnaluostariin. Yksi viikon kohokohdista oli myös päiväretki Tukholmaan, jossa saimme käydä tutustumassa synagoogaan paikallisen herttaisen opasrouvan johdolla sekä vierailu Ruotsin eduskuntaan "Sveriges Riksdag", jossa meille esiteltiin paitsi rakennusta, myös Ruotsin yhteiskuntaa ja hallintoa. Ruokailimme kansainväliseen tyyliin libanonilaisessa ravintolassa, joka oli joillekin vallan eksoottinen kokemus. Tukholmassa jäi vielä pari tuntia aikaa shoppailuun ja kahvitteluun ennen paluuta takaisin Motalaan.
Projekti jatkuu tästä eteenpäin verkossa ja seuraavaa vierailua, Motalan projektiporukan Iisalmen vierailua, valmistellessa.

Meikäläisiä kansallisarkistossa