Nuori, vanha, lyseolainen, 
takoi läppärin näppäimiä
Mikä on kun homma ei toimi,
digipeikko taian loitsi.


Hyvää Kalevalan päivää modernin kalevalaisen runon säestyksellä!

Elias Lönnrot teki 1800-luvun alkupuolella suuren työn kerätessään suomalaista ja karjalaista kansanrunoutta ja tiivistäessään ne yksiin kansiin kansalliseepos Kalevalaksi.
Kalevalan myötä suomen kielen asema vahvistui ja kouluopetus ja kansansivistys astui aimo harppauksen eteenpäin.
Sanasto on se kielen osa-alue, johon Kalevala on jättänyt pysyvimmät jälkensä. Eräiden arvioiden mukaan vuonna 1835 ilmestyneessä Kalevalassa on liki pari sataa sanaa, jotka esiintyvät edelleen Nykysuomen sanakirjassa: esimerkiksi järjestää, lipsahtaa, mahtipontinen, nuoriso ja urhea. 

Väinämöinen, Joukahainen, Seppä Ilmarinen ja moni muu eepoksen hahmo on tuttu lapsillekin Kalevalan uusien versioiden myötä.
Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala on saanut myös lapset tutustumaan kansallissankareihin.

Kalevalalla on ollut myös suuri vaikutus suomalaiseen nimistöön. Yhä edelleen lastentarhoista veteraanien hoitokoteihin tapaa mm. Kauko, Kyllikki, Väinö, Jouko, Terhi, Aino, Sampo ja Ilmari -nimisiä henkilöitä.

Kalevalan päivän kunniaksi ehdotan, että luetaan itsellemme tai lapsillemme pätkä Kalevalaa,

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat..."